Minulla on haikea olo. Kesä on nyt virallisesti ohi, ja arki alkaa. Luvassa pimeää, sadetta ja työtä. Tämä tunnetila luultavasti helpottuu kun totun uuteen rutiiniin, mutta tällä hetkellä se tuntuu todella surulliselta.
Huomenna palaan pieneen, yksinäiseen asuntooni. Suunnittelen Lost -maratonin aloittamista. Aion siis katsoa Lost-sarjan kaikki kuusi kautta uudestaan. Tämä sarja on todellakin koskettanut minua. Se jaksaa liikuttaa, ja siihen voi uppoutua ja unohtaa kaiken muun hetkeksi. Siinä on niin monta tasoa, ja se on minun silmissäni täydellinen sarja. Olen ollut sen uskollinen fani aina vuodesta 2004 lähtien, jolloin Lost alkoi.
Silloin kun olen päässyt kuudennen kauden viimeiseen jaksoon saattaakin jo olla joulu... <3 (Rakastan myös joulua.) Tarvitsen paikan johon paeta joka päivä. Minun valintani on Lost.
Vahva kaipuu käpertyä poikaystäväni syliin ja olla lähekkäin. Mutta pitää vielä odottaa monta viikkoa että tuo toteutuu. Siksi minulla on Särkänniemeltä vuonna 2005 ostettu n. 60 cm pitkä miekkavalas-pehmolelu jota halaan öisin. Olen ottanut sen mukaan monille automatkoille, ja se tuo lohtua. Se ei ehkä vaikuta paljolta, mutta minulle se on tärkeä.
Äidilläni saattaa mahdollisesti olla vakava lihasvaiva. Huolestuttaa hänen puolestaan. Toivon että minulla olisi voima parantaa kaikenlaiset vauriot ja sairaudet. En halua vanhempieni kuolevan.
Tekisin mitä vain jotta saisin halauksen ja läheisyyttä. En oikeastaan pidä Jenni Vartiaisesta, mutta "Missä muruseni on" on erittäin sopiva kappale kaukosuhteille.
Luin nyt aiemmatkin tekstit. Mihin päin englantia olet muuttamassa? I love London, olen lähdössä sinne lokakuussa, tosin vain muutamaksi päiväksi:(
ReplyDeleteToivottavasti äitisi vaiva paranee, muista ettei saa pelätä huomista ukkosta!
Sit mietin tuota aiempaa tekstiä, niistä syömishäiriöisistä, jotka tykkäävät meikeistä, pojista, bileistä, ja itse olet jotain aivan muuta. Musta taas tuntuu, että tämä on asia joka yhdistää niiiiin erilaisia ihmisiä. Vaikka pohjimmiltammehan olemme melkein kaikki samanlaisia, pelkäämme, rakastamme, haluamme tulla rakastetuiksi, vihaamme, suremme. Ennen kaikkea, toivomme kaikki löytävämme/saavuttavamme jotain parempaa.
ps. vaikutat itsekin tosi herttaiselta ihmiseltä, jään seuraamaan:) tsemppiä kaikkiin haasteisiin!
En ole ihan varma, se riippuu siitä mihin poikaystäväni on muuttamassa työn/opiskelun perässä. Ja Englanti on mahtava paikka, nauti matkastasi!
ReplyDeleteJa kiitos tästä viestistäsi, se toi hymyn huulille. :)