Näin.

Aamupaino: 53,8 kg. Tästä se lähtee. Taas. Mutta enää ei ahdista, joten tämä syömistapa toimii. Arkipäivinä olen työharjoittelussa klo. 8:00 - 15:00, ja ruokarytmi on seuraava:

• klo. 6:50: aamupuuro, sekaan Valion vähäkalorista mansikkakeittoa, aamukahvi
• työpäivän aikana kaksi kuppia kahvia
• klo. 15:30: puoli pussia pakastettuja keittojuureksia, sekaan puoli purkkia Rainbow'n tonnikalaa (usein Mexicanaa tai vihannessekoitusta), lasillinen Valion rasvatonta jugurttia
• illan aikana vaihtelevin kellonajoin: 4 siivua Vaasan ruispalaa, 2 omenaa, 3 - 4 porkkanaa, tomaattia/kurkkua, joskus tofua, paljon teetä

Viikonloppuisin käyn vanhempieni luona, ja annan luvan itselleni syödä vähän enemmän. Tänään söin ison lautasellisen äidin herkullista bataattimuusia, kaksi lasillista riisipuuroa, n. 4 lusikallista kreikkalaista jugurttia, kaksi lasillista rasvatonta jugurttia, puolen omenan, kahvia, pienen maistiaisen kaalipataa ja chili-tonnikalaa. (Plus se tavallinen aamupuuro.)

Olen lukenut ylipainoisten laihdutusblogeja työharjoittelun aikana (siellä on oikeasti todella paljon luppoaikaa), ja minun mässyttelyni näyttää suunnilleen samalta kuin näiden blogittajien vakipäivä. Outoa. Minulla kun on tunne, että olen syönyt aivan liian paljon ja ahminut oikein olan takaa. Olen kuitenkin päättänyt, etten aio syödä karkkia, keksejä tai muuta roskaa. Töissä tulee joskus tosi nälkä, ja siellä on aina keksejä tarjolla, mutta olen aina vastustanut kiusausta. Näin sen pitää mennä. :)

Lainasin kirjan joka kertoo onnistuneesti laihduttaneesta miehestä. Hän suhtautuu herkutteluhetkiin painonhallinnassa näin: on kuin päättäisi ajaa kerran päivässä/viikossa/kuukaudessa vasemmalla kaistalla liikenteessä, kun muutoin ajaa turvallisesti tien oikealla puolella. Voi olla että tässä onnistuu, mutta miksi vaarantaa kaiken? Tuo pisti ajattelemaan, ja taidan pitää tuon lainauksen mielessä.


Nyt on mukavan raukea ja väsynyt olo. Viikonloppu. <3 Huomenna saa nukkua...