Tämä on oma elämäni, ja minun on saatava päättää siitä.
Tuo saattaa tuntua itsestäänselvyydeltä monille, mutta uskon että käsitin sen kunnolla vasta eilen. Olen aiemmin ollut enemmän tai vähemmän vanhempieni armoilla. He ovat joko hyväksyneet, tuominneet, arvostelleet, päättäneet tai puuttuneet valintoihini, ja minä olen ollut hiljaa. Tietenkin heillä saa olla omat mielipiteensä, mutta heillä ei minun silmissäni ole oikeutta tuomita ja olla tukematta minua, jos teen heidän mielestäni väärän ratkaisun. Minusta vanhempien pitäisi rakastaa ehdoitta, ja tukea lastaan vaikka lapsi tekisikin valintoja, jotka eivät ole vanhempien mieleen.
Englannissa minulla olisi ainakin yksi henkilö, joka tukisi minua, auttaisi minua, johon luottaisin ja jolle voisin puhua. Joku, jonka kanssa tulisin toimeen. Suomessa minulla ei ole ketään sellaista.
Tämä on ehkä se tärkein seikka. Englannissa tunsin että minut hyväksyttiin omana itsenäni.
Oloni on nyt paljon toiveikkaampi ja vapaampi. Tällä hetkellä tuntuu että selviän tästä vuodesta. :)
Ja toinen positiivinen asia: vaaka näytti tänä aamuna 54,0 kg. Tuntuu hyvältä tietää että suurin osa painonnoususta johtuikin vain turvotuksesta ja nesteestä. Vasta eilisaamuna painoin noin 54,9 kg. Mitäköhän huomenna... saa nähdä. Joten kyllä tämä tästä.
Päivän ruokasaldo tähän mennessä.
- Aamupala: yksi Vaasan ruispala (70 kcal), tomaatti, suolakurkkua, kahvi rasvattomalla maidolla + Hermesetaksella.
- Lounas: puolikas Rainbow Mexicana-tonnikalapurkki (söin toisen puolen eilen). Noin 130 kcal.
- Iso mukillinen teetä rasvattomalla maidolla ja Hermesetaksella.
- Purkillinen ananasta. Söin vain ananakset, en mehua, joten en ole varma kalorimäärästä. 130 kcal?
Yritän pitää ahdistuksen taka-alalla ajattelemalla seuraavaa Englanninmatkaani (loka-/marraskuussa?), sekä tulevaisuuttani Englannissa rakkaani luona. En malta odottaa. :)
No comments:
Post a Comment