Johtuukohan pimeästä vuodenajasta, että mikään ei tunnu juuri miltään? Asioiden, joiden tiedän olevan nautinnollisia ovat nyt täysin harmaita.
Väsyttää koko ajan, ja tekisi vain mieli nukkua. Mutta ei toisaalta huvittaisi, koska "nukkuminen-työ-nukkuminen-työ"-oravanpyörä ei houkuta.
Työharjoittelu tympii, ja ajattelin kaikenlaisia pahoja ajatuksia työkavereista tänään. ("Kunpa tuo joutuisi auto-onnettomuuteen.") Eivätkä he edes tehneet mitään ärsyttävää; minun pinnani oli vain ennätyskireällä tänään.
Poikaystäväni tulee Englannista käymään ensi viikolla, ja tuo piristää paljon. Ajan lauantaina Tampereelle hakemaan hänet lentokentältä. Tuo ajomatka jännittää vähän, koska olen varsin etevä eksymisessä. Toisaalta minun pitää vain seurata 3/E12-tietä, mutta taas toisaalta eksyin kerran Jyväskylässäkin, kun piti vain ajaa nelostietä eteenpäin. Saapa nähdä joudutaanko johonkin korpeen pyörimään. ;)
Syömiset ovat sujuneet hyvin, painonpudotusta ajatellen. Tuo lounastauon skippaaminen auttaa paljon, ja olen työharjoittelussa tammikuuhun. Luulisin että paino putoaa hyvin.
Ihan sama olo, vaikka en haluaisikaan myöntää kärsiväni SYYSmasennuksesta. En tiedä muuttuuko jokin iloisemmaksi sitä odotellessa, pitäisi tehdä jotain, mutta en tiedä mitä.
ReplyDeleteTsemppihaleja sinulle ja vietä tositosi ihana ensi viikko poikaystäväsi kanssa:)!
Kiitos. Ja on tosi ystävällistä kommentoida, vaikka olen niin laiska päivitysten ja kommentoinnin suhteen. :)
ReplyDelete