Vertailusta

Miltähän tuntuisi olla tyytyväinen itseensä, ja omaan vartaloonsa. Luulin laihtumisen tekevän minut onnelliseksi, mutta todellisuudessa se ehkä teki minut onnettomammaksi. Pitää varoa jokaista suupalaa, kun pelkää painonnousua. Olen päässyt irti tuosta kierteestä jo suurilta osin, enkä haluaisi palata siihen. Haluaisin olla terve, treenattu enkä luunlaiha. Mutta. Toisaalta haluaisin olla se alle 50 kiloinen tyttö, joka on yhtä laiha kuin kauniit mallit.

Vertailen itseäni kauniisiin ihmisiin, ja he ovat minua laihempia. Koen alemmuudentunnetta, koska naamani on rumempi, ja olen muutenkin huonompi.

En tiedä. Olen elänyt negatiivisessa ajatusmaailmassa 13-vuotiaasta lähtien, ja 13 vuotta vanhoja tapoja on vaikea muuttaa. Asiaa ei auta se, että kukaan ei ollut kiinnostunut minusta romanttisessa mielessä teini-iässä. Aikana, jolloin pitäisi opetella seurustelun alkeet. Luulen että koulukiusaaminen ja inhottavan rumaksi haukkuminen on osasyy alemmuudentunteisiini. Tunnen itseni huonommaksi kuin kaikki, jotka eivät olleet vastakkaisen sukupuolen hyljeksimiä. Olen huonompi kuin muut, ja katkerakin. Olen niin helvetin ruma.

Hieman toivoton olo tällä hetkellä.

En tiedä mitä haluan. Kuka haluan olla? Äh.

Näin painajaista, jossa olin kirjoittanut masennuksesta/muista ongelmista kirjeen äidilleni, ja antanut sen hänelle. Tunsin pakokauhua ja häpeää, kun tiesin hänen tietävän. Tuo ei oikein ole hyvä merkki. En usko että aion paljastaa hänelle mitään. Kun/jos tapan itseni, se tulisi varmaan yllätyksenä.

Aloitan kesätyöt puistotyöntekijänä ensi viikolla. On mukavaa olla luonnossa, ja roskien siivoaminen on työtä, josta on oikeasti hytöyä. Pidän siitä.