Tulevaisuus

Olen miettinyt koulua viime aikoina. Tai pikemminkin koulutusta. Viime viikolla luin erästä blogia, jonka kirjoittaja on aina tykännyt susista ja luonnosta, ja on alkanut sen pohjalta maalata luontotaidetta. Hän ansaitsee sillä elantonsa, ja tekee työtä josta pitää. Mietin, että minäkin haluan samaa. Haluan opiskella alaa, jota en inhoa. Haluan opiskella aineita, joita kohtaan tunnen intohimoa ja kiinnostusta. Että olisin kiinnostunut oppimisesta ja kouluun menosta. Se olisi niin hieno tunne. Tuo on kuitenkin etäinen unelma. Se tuntuu (näin kliseisesti sanottuna) lepattavalta kynttilänvalolta, jonka tuulenpuuskahdus voi sammuttaa. Mutta se on kuitenkin olemassa. Ja ehkä se kasvaa kasvamistaan suureksi kokoksi. Kuka tietää. Ehkä joskus alan opiskella jonkinlaista luontoon/eläimiin liittyvää alaa. Toisaalta itsemurha-ajatukset ovat pyörineet mielessä. Se on varauloskäyntini, jos kaikki menee metsään. Se on lohduttava ajatus. Kävin lääkärillä, ja hän nosti lääkitystäni 1½ Sertralin-pilleriin vuorokaudessa. Tämä on toinen iltani tuon korotuksen jälkeen, ja pääni tuntuu hieman oudolta. Kätenikin ovat hieman kömpelöt, ja kirjoittaminen vähän hankalaa. Pahoittelen typoja, jos niitä on. :) Lääkärini mukaan päämääränä olisi saada minut kuntoon jouluun mennessä. En tiedä, mitä ajattelen siitä. Se on kaukana tulevaisuudessa jossain. Tällä hetkellä aion kuitenkin nauttia lomapäivistä ennen kesätyön alkua. Olen ollut flunssassa tämän viikon, ja ärsyttää koska en ole päässyt lenkille... jalat ovat jo levottomat.