Minulla on haikea olo. Kesä on nyt virallisesti ohi, ja arki alkaa. Luvassa pimeää, sadetta ja työtä. Tämä tunnetila luultavasti helpottuu kun totun uuteen rutiiniin, mutta tällä hetkellä se tuntuu todella surulliselta.
Huomenna palaan pieneen, yksinäiseen asuntooni. Suunnittelen Lost -maratonin aloittamista. Aion siis katsoa Lost-sarjan kaikki kuusi kautta uudestaan. Tämä sarja on todellakin koskettanut minua. Se jaksaa liikuttaa, ja siihen voi uppoutua ja unohtaa kaiken muun hetkeksi. Siinä on niin monta tasoa, ja se on minun silmissäni täydellinen sarja. Olen ollut sen uskollinen fani aina vuodesta 2004 lähtien, jolloin Lost alkoi.
Silloin kun olen päässyt kuudennen kauden viimeiseen jaksoon saattaakin jo olla joulu... <3 (Rakastan myös joulua.) Tarvitsen paikan johon paeta joka päivä. Minun valintani on Lost.
Vahva kaipuu käpertyä poikaystäväni syliin ja olla lähekkäin. Mutta pitää vielä odottaa monta viikkoa että tuo toteutuu. Siksi minulla on Särkänniemeltä vuonna 2005 ostettu n. 60 cm pitkä miekkavalas-pehmolelu jota halaan öisin. Olen ottanut sen mukaan monille automatkoille, ja se tuo lohtua. Se ei ehkä vaikuta paljolta, mutta minulle se on tärkeä.
Äidilläni saattaa mahdollisesti olla vakava lihasvaiva. Huolestuttaa hänen puolestaan. Toivon että minulla olisi voima parantaa kaikenlaiset vauriot ja sairaudet. En halua vanhempieni kuolevan.
Tekisin mitä vain jotta saisin halauksen ja läheisyyttä. En oikeastaan pidä Jenni Vartiaisesta, mutta "Missä muruseni on" on erittäin sopiva kappale kaukosuhteille.
Tuesday, 30 August 2011
Monday, 29 August 2011
Ystäväni kofeiini.
Joskus tulee hetkiä, jolloin kahvi maistuu erityisen hyvälle. Kuten nyt. <3 Taivaallista...
Olin tänään äitini kanssa tyhjentämässä ja siivoamassa siskoni entistä asuntoa, koska hän on muuttamassa Turkuun. Ärsytti kyllä vähän ettei sisko voinut tehdä enemmän asian hyväksi (kämppä oli kuin siistihkö ja pölyinen sikolätti), mutta eipä tuo nyt niin kamalaa ollut. Tämän jälkeen äiti veti minut kauppaan ostamaan jäätelöt itsellemme. Huolestuin tästä vähän, mutta onneksi löysin varsin vähäkalorisen jäätelön (99 kcal kaikenkaikkiaan), eikä äidin epäilykset heränneet. Äiti osti itselleen jättimäisen suklaatötterön, ja sorruin nuolaisemaan sitä pari kertaa. Olin sen verran nälkäinen.
Tuo muuttohommassa auttaminen sai minut ajattelemaan tulevaisuuttani ja muuttoani Englantiin. Mitenköhän saan raahattua tietokoneen, telkkarin, DVD:t, ynnä muut sinne? Noh, se on sen ajan "murhe". Odotan sitä innolla. <3 Päivän ruokasaldo: Vaasan ruisleipä + tomaatti/suolakurkkua, kaksi kuivattua omenaa, jäätelö, Mexicana-tonnikalaa. Lisäksi kaksi kupillista kahvia + rasvatonta maitoa. Yhteensä noin 610 kaloria (ehkä hieman vähemmän, mutta lasken kalorit yläkanttiin). Ei kovin paha. Ja tuo jäätelö ei laukaissut tyypillistä ahmintaa. Usein ajattelen että päivä on ns. pilalla jos olen syönyt jonkun herkun, ja ei ole sitten mitään väliä jatkanko ahmimista tai ei. Mutta toisaalta en tiedä jaksanko liikkua kovin paljon tänään. Kuukautiset alkoivat eilen, ja olo on kuin turvonneella ja epämukavalla sialla. Mutta ainakaan en sortunut ostamaan mässyttelyruokia kaupasta. Eilen kyllä löysin yhden sivun, jossa kerrottiin Ben & Jerry'sin uutuudesta: vaniljajäätelöä, karkkia ja suklaapäällysteisiä sipsejä. Ei apua. Täydellinen PMS-ruoka. :P Ehkä sitten joskus kun painan tarpeeksi vähän.
Poistin Facebook-tilini tänään. Se tuntui vapauttavalta. Tuntui tyhmältä enää kirjoitella sinne mitään, koska en ole ollenkaan varma että ketään olisi kiinnostanut. Ihan kuin olisin jutellut itsekseni, joten näin on paras. Usein poistin kirjoituksen sivultani, koska minua nolotti jälkeenpäin.
Lisäksi en ole useimpieni Facebook-kavereideni ystävä/kaveri oikeassa elämässä, joten tuntui vähän oudolta kirjoitella sinne koska emme koskaan juttele kasvotusten.
Huomenna palaan omaan asuntooni kaupunkiin. Ei kovin kivaa.
Yritän nauttia tästä illasta.
Tuo muuttohommassa auttaminen sai minut ajattelemaan tulevaisuuttani ja muuttoani Englantiin. Mitenköhän saan raahattua tietokoneen, telkkarin, DVD:t, ynnä muut sinne? Noh, se on sen ajan "murhe". Odotan sitä innolla. <3 Päivän ruokasaldo: Vaasan ruisleipä + tomaatti/suolakurkkua, kaksi kuivattua omenaa, jäätelö, Mexicana-tonnikalaa. Lisäksi kaksi kupillista kahvia + rasvatonta maitoa. Yhteensä noin 610 kaloria (ehkä hieman vähemmän, mutta lasken kalorit yläkanttiin). Ei kovin paha. Ja tuo jäätelö ei laukaissut tyypillistä ahmintaa. Usein ajattelen että päivä on ns. pilalla jos olen syönyt jonkun herkun, ja ei ole sitten mitään väliä jatkanko ahmimista tai ei. Mutta toisaalta en tiedä jaksanko liikkua kovin paljon tänään. Kuukautiset alkoivat eilen, ja olo on kuin turvonneella ja epämukavalla sialla. Mutta ainakaan en sortunut ostamaan mässyttelyruokia kaupasta. Eilen kyllä löysin yhden sivun, jossa kerrottiin Ben & Jerry'sin uutuudesta: vaniljajäätelöä, karkkia ja suklaapäällysteisiä sipsejä. Ei apua. Täydellinen PMS-ruoka. :P Ehkä sitten joskus kun painan tarpeeksi vähän.
Poistin Facebook-tilini tänään. Se tuntui vapauttavalta. Tuntui tyhmältä enää kirjoitella sinne mitään, koska en ole ollenkaan varma että ketään olisi kiinnostanut. Ihan kuin olisin jutellut itsekseni, joten näin on paras. Usein poistin kirjoituksen sivultani, koska minua nolotti jälkeenpäin.
Lisäksi en ole useimpieni Facebook-kavereideni ystävä/kaveri oikeassa elämässä, joten tuntui vähän oudolta kirjoitella sinne koska emme koskaan juttele kasvotusten.
Huomenna palaan omaan asuntooni kaupunkiin. Ei kovin kivaa.
Yritän nauttia tästä illasta.
Sunday, 28 August 2011
Mihin kesä hävisi?
Illat pimenevät ja ahdistus kasvaa. Vihaan elokuuta. Se on masentavin kuukausi koko vuodessa.
Kuuntelen Nightwishin The Poet and the Pendulumia, ja mietin miten nopeasti vuosi on kulunut. Tuntuu siltä että ihan äsken oli joulu... se oli varmaankin elämäni onnellisin joulu, jos lapsuuden jouluja ei lasketa mukaan. Kuuntelin Spotifyssa Irinan versiota Varpunen jouluaamuna -kappaleesta, ja tunsin itseni onnelliseksi.
Väsyttää.
Päivän ruokailu sujui hyvin. Tai en minä tiedä. En jaksa välittää juuri nyt. :(
Kuuntelen Nightwishin The Poet and the Pendulumia, ja mietin miten nopeasti vuosi on kulunut. Tuntuu siltä että ihan äsken oli joulu... se oli varmaankin elämäni onnellisin joulu, jos lapsuuden jouluja ei lasketa mukaan. Kuuntelin Spotifyssa Irinan versiota Varpunen jouluaamuna -kappaleesta, ja tunsin itseni onnelliseksi.
Väsyttää.
Päivän ruokailu sujui hyvin. Tai en minä tiedä. En jaksa välittää juuri nyt. :(
Iänikuinen kysymys.
Googletin tässä muutamia sosiaalifobiapalstoja, ja sieltä todellakin löytyi tuttuja kokemuksia.
Tämänpäiväinen aamukävelyni on hyvä esimerkki. Olen tällä hetkellä vanhempieni luona maalla, ja lähin naapuri on kilometrin päässä. Todella tyhjää aluetta, siis. Kävelin tuttua autiota reittiäni, kun kuulin puhetta/naurua edessäni n. 200 metrin päässä. Käännyin ympäri, koska en uskaltanut/halunnut kohdata heitä ja mahdollisesti tervehtiä.
Säälittävää, eikö?
Minulla on todella suuret alemmuudentunteet. Pidän kaikkia muita ihmisiä normaaleina, koska he osaavat puhua kunnolla (minulla on siis puhevika), ja itse olen aina pitänyt itseäni vähemmän arvoisena kuin muut. Minusta se on ihan luonnollinen asia.
Hieman nolo tunnustus on että pelkään teinejä... En silloin jos he kulkevat yksistään (koska he eivät useimmiten uskalla sanoa mitään loukkaavaa ollessaan ihan yksin), vaan silloin kun ne kulkevat pareittain tai joukossa. Ne katsovat arvioivasti kun ohitan heidät, tai nauravat. Olen varma että ne puhuvat minusta. Ajattelevatkohan normaalitkin ihmiset näin, vai onko se vain minun vainoharhaisuuttani?
Ollessani 18-vuotias olin kerran kirjastossa, kun äitini soitti kännykkääni. Olimme molemmat kaupungissa ostoksilla, ja hän halusi tietää missä olin ja milloin tapaisimme. Jutellessani hänelle kuulin kahden, arviolta 15-vuotiaan tytön alkavan pilkkaavan puhetapaani. He matkivat sitä ja nauroivat päälle. Olin kuin en olisi huomannutkaan, ja lähdin pois. Ollessani julkisilla paikoilla pelkään jatkuvasti tuontapaisia tilanteita.
Miksi ihmiset ovat niin ilkeitä?
Tämänpäiväinen aamukävelyni on hyvä esimerkki. Olen tällä hetkellä vanhempieni luona maalla, ja lähin naapuri on kilometrin päässä. Todella tyhjää aluetta, siis. Kävelin tuttua autiota reittiäni, kun kuulin puhetta/naurua edessäni n. 200 metrin päässä. Käännyin ympäri, koska en uskaltanut/halunnut kohdata heitä ja mahdollisesti tervehtiä.
Säälittävää, eikö?
Minulla on todella suuret alemmuudentunteet. Pidän kaikkia muita ihmisiä normaaleina, koska he osaavat puhua kunnolla (minulla on siis puhevika), ja itse olen aina pitänyt itseäni vähemmän arvoisena kuin muut. Minusta se on ihan luonnollinen asia.
Hieman nolo tunnustus on että pelkään teinejä... En silloin jos he kulkevat yksistään (koska he eivät useimmiten uskalla sanoa mitään loukkaavaa ollessaan ihan yksin), vaan silloin kun ne kulkevat pareittain tai joukossa. Ne katsovat arvioivasti kun ohitan heidät, tai nauravat. Olen varma että ne puhuvat minusta. Ajattelevatkohan normaalitkin ihmiset näin, vai onko se vain minun vainoharhaisuuttani?
Ollessani 18-vuotias olin kerran kirjastossa, kun äitini soitti kännykkääni. Olimme molemmat kaupungissa ostoksilla, ja hän halusi tietää missä olin ja milloin tapaisimme. Jutellessani hänelle kuulin kahden, arviolta 15-vuotiaan tytön alkavan pilkkaavan puhetapaani. He matkivat sitä ja nauroivat päälle. Olin kuin en olisi huomannutkaan, ja lähdin pois. Ollessani julkisilla paikoilla pelkään jatkuvasti tuontapaisia tilanteita.
Miksi ihmiset ovat niin ilkeitä?
Odotus.
Olo on suunnattoman parempi kuin eilen. Puhuin eilen poikaystäväni kanssa puhelimessa vajaan tunnin, ja tuon aikana aloin käsittää, että ehkä tulevaisuuteni ei olekaan täysin toivoton ja kurja. Voin muuttaa Englantiin hänen luokseen. Voin saada sieltä työpaikan, vaikka nykyiset opintoni eivät sujuisikaan. Ymmärsin myös, että mitä järkeä on pakottaa itsenä alalle, johon ei ole mitään mielenkiintoa? Aion kyllä yrittää nykyisen ammattikorkeakouluni kanssa, koska minulla ei olisi mitään muutakaan tekemistä tällä hetkellä, mutta oli sanoinkuvaamattoman helpottavaa tajuta, etten ole loppuiäkseni tuomittu tälle alalle.
Tämä on oma elämäni, ja minun on saatava päättää siitä.
Tuo saattaa tuntua itsestäänselvyydeltä monille, mutta uskon että käsitin sen kunnolla vasta eilen. Olen aiemmin ollut enemmän tai vähemmän vanhempieni armoilla. He ovat joko hyväksyneet, tuominneet, arvostelleet, päättäneet tai puuttuneet valintoihini, ja minä olen ollut hiljaa. Tietenkin heillä saa olla omat mielipiteensä, mutta heillä ei minun silmissäni ole oikeutta tuomita ja olla tukematta minua, jos teen heidän mielestäni väärän ratkaisun. Minusta vanhempien pitäisi rakastaa ehdoitta, ja tukea lastaan vaikka lapsi tekisikin valintoja, jotka eivät ole vanhempien mieleen.
Englannissa minulla olisi ainakin yksi henkilö, joka tukisi minua, auttaisi minua, johon luottaisin ja jolle voisin puhua. Joku, jonka kanssa tulisin toimeen. Suomessa minulla ei ole ketään sellaista.
Tämä on ehkä se tärkein seikka. Englannissa tunsin että minut hyväksyttiin omana itsenäni.
Oloni on nyt paljon toiveikkaampi ja vapaampi. Tällä hetkellä tuntuu että selviän tästä vuodesta. :)
Ja toinen positiivinen asia: vaaka näytti tänä aamuna 54,0 kg. Tuntuu hyvältä tietää että suurin osa painonnoususta johtuikin vain turvotuksesta ja nesteestä. Vasta eilisaamuna painoin noin 54,9 kg. Mitäköhän huomenna... saa nähdä. Joten kyllä tämä tästä.
Päivän ruokasaldo tähän mennessä.
Yritän pitää ahdistuksen taka-alalla ajattelemalla seuraavaa Englanninmatkaani (loka-/marraskuussa?), sekä tulevaisuuttani Englannissa rakkaani luona. En malta odottaa. :)
Tämä on oma elämäni, ja minun on saatava päättää siitä.
Tuo saattaa tuntua itsestäänselvyydeltä monille, mutta uskon että käsitin sen kunnolla vasta eilen. Olen aiemmin ollut enemmän tai vähemmän vanhempieni armoilla. He ovat joko hyväksyneet, tuominneet, arvostelleet, päättäneet tai puuttuneet valintoihini, ja minä olen ollut hiljaa. Tietenkin heillä saa olla omat mielipiteensä, mutta heillä ei minun silmissäni ole oikeutta tuomita ja olla tukematta minua, jos teen heidän mielestäni väärän ratkaisun. Minusta vanhempien pitäisi rakastaa ehdoitta, ja tukea lastaan vaikka lapsi tekisikin valintoja, jotka eivät ole vanhempien mieleen.
Englannissa minulla olisi ainakin yksi henkilö, joka tukisi minua, auttaisi minua, johon luottaisin ja jolle voisin puhua. Joku, jonka kanssa tulisin toimeen. Suomessa minulla ei ole ketään sellaista.
Tämä on ehkä se tärkein seikka. Englannissa tunsin että minut hyväksyttiin omana itsenäni.
Oloni on nyt paljon toiveikkaampi ja vapaampi. Tällä hetkellä tuntuu että selviän tästä vuodesta. :)
Ja toinen positiivinen asia: vaaka näytti tänä aamuna 54,0 kg. Tuntuu hyvältä tietää että suurin osa painonnoususta johtuikin vain turvotuksesta ja nesteestä. Vasta eilisaamuna painoin noin 54,9 kg. Mitäköhän huomenna... saa nähdä. Joten kyllä tämä tästä.
Päivän ruokasaldo tähän mennessä.
- Aamupala: yksi Vaasan ruispala (70 kcal), tomaatti, suolakurkkua, kahvi rasvattomalla maidolla + Hermesetaksella.
- Lounas: puolikas Rainbow Mexicana-tonnikalapurkki (söin toisen puolen eilen). Noin 130 kcal.
- Iso mukillinen teetä rasvattomalla maidolla ja Hermesetaksella.
- Purkillinen ananasta. Söin vain ananakset, en mehua, joten en ole varma kalorimäärästä. 130 kcal?
Yritän pitää ahdistuksen taka-alalla ajattelemalla seuraavaa Englanninmatkaani (loka-/marraskuussa?), sekä tulevaisuuttani Englannissa rakkaani luona. En malta odottaa. :)
Saturday, 27 August 2011
"The guy who gave it to me said you can hit as far as three kilometers."
Tekee mieli suklaata tällä hetkellä, tai jotain makeaa ja korkeakalorista. Mieli on sen verran matalalla, että haluaisin jotain joka toisi mielihyvää. Ja suklaa tuo sitä, mutta vain hetkellisesti. Tiedän että jos söisin sen, voisin tuplasti huonommin sen jälkeen. Ei kannata. Milloin keksitään suklaa jonka kaloripitoisuus on 0 kcal/100g?
Olen syönyt hieman tavallista enemmän tänään - kaksi pientä mukillista Valion rasvatonta mansikka-vaniljajugurttia, sekä yhden pienen omenan omasta puutarhasta. (Nämä siis suunnitellun ruokalistan lisäksi.) Istuin lepolassissa puutarhassa hörppien kahvia ja lukien Dexter vailla varjoaan -kirjaa. On inhottavaa kun tuntuu että mikään ei tuo nautintoa. Ei edes lämmin myöhäiskesäpäivä ja kahvi. Tällä viikolla on tuntunut ihan siltä kuin elämäni ylle olisi pantu suodatin, joka suodattaa pois kaikki positiiviset tunteet ja jättää vain paskaa jäljelle.
Ensi keskiviikkona alkava työharjoittelu ahdistaa. Väistämättömän odotus on pahinta.
Ainoa positiivinen asia ajan kulumisessa on, että se vie minut lähemmäs seuraavaa tapaamistani poikaystäväni kanssa. En malta odottaa että pääsen taas Englantiin. Siellä olin onnellinen.
Babel oli tosi hyvä elokuva. Siitä taisi tulla yksi suosikkielokuvistani.
Olen syönyt hieman tavallista enemmän tänään - kaksi pientä mukillista Valion rasvatonta mansikka-vaniljajugurttia, sekä yhden pienen omenan omasta puutarhasta. (Nämä siis suunnitellun ruokalistan lisäksi.) Istuin lepolassissa puutarhassa hörppien kahvia ja lukien Dexter vailla varjoaan -kirjaa. On inhottavaa kun tuntuu että mikään ei tuo nautintoa. Ei edes lämmin myöhäiskesäpäivä ja kahvi. Tällä viikolla on tuntunut ihan siltä kuin elämäni ylle olisi pantu suodatin, joka suodattaa pois kaikki positiiviset tunteet ja jättää vain paskaa jäljelle.
Ensi keskiviikkona alkava työharjoittelu ahdistaa. Väistämättömän odotus on pahinta.
Ainoa positiivinen asia ajan kulumisessa on, että se vie minut lähemmäs seuraavaa tapaamistani poikaystäväni kanssa. En malta odottaa että pääsen taas Englantiin. Siellä olin onnellinen.
Babel oli tosi hyvä elokuva. Siitä taisi tulla yksi suosikkielokuvistani.
Friday, 26 August 2011
._.
Joskus kauneus ja kauniit ihmiset v*tuttavat. Niin kuin nyt. Toivon joskus voivani olla samanlainen - ajatukset pään sisällä helpottuisivat huomaavasti. Olen vain katkera.
Babel alkaa TV:stä tunnin päästä, en tiedä jaksanko katsoa. Kaikkein eniten tekisi vain mieli vaipua talviuneen, eikä herätä ennen kuin jotain hyvää tapahtuu. Saatana. Elämä tarvitsee pikakelauksen eteenpäin.
Syöminen sujui suht hyvin tänään. Painoin tänä aamuna noin 55 kg. En oikein luota tämän talon vaakaan, koska se ei ole digitaalinen. Mutta ainakaan en paina 56 kg. Vain viisi kiloa jäljellä.
Babel alkaa TV:stä tunnin päästä, en tiedä jaksanko katsoa. Kaikkein eniten tekisi vain mieli vaipua talviuneen, eikä herätä ennen kuin jotain hyvää tapahtuu. Saatana. Elämä tarvitsee pikakelauksen eteenpäin.
Syöminen sujui suht hyvin tänään. Painoin tänä aamuna noin 55 kg. En oikein luota tämän talon vaakaan, koska se ei ole digitaalinen. Mutta ainakaan en paina 56 kg. Vain viisi kiloa jäljellä.
Tosiasia.
Minulla on ruma naama. Rumat kasvonpiirteet.
Vaikka kuinka laihtuisin, tämä tosiasia ei huomattavasti muuttuisi. Naamani on kuin... pallo. Inhoan valokuvia itsestäni - voin melkein pahoin.
En meikkaa. Minulle se olisi sama kuin laittaisi meikkiä sialle. Lipstick on a pig.
Äh. Minun pitäisi työstää itsetuntoani. Yritän saada sitä lisää laihduttamalla, mutta huomaan kuitenkin olevani yhtä epävarma ja pelokas kuin ennenkin, silloin kun painoin paljon enemmän.
En tiedä.
Se Guild Wars 2-peli sais oikeasti jo tulla markkinoille. Minulla on tylsää, kun World of Warcraftkin on menettänyt hohtonsa.
Ja ensimmäinen blogin seuraaja tuntuu kivalle. :)
Vaikka kuinka laihtuisin, tämä tosiasia ei huomattavasti muuttuisi. Naamani on kuin... pallo. Inhoan valokuvia itsestäni - voin melkein pahoin.
En meikkaa. Minulle se olisi sama kuin laittaisi meikkiä sialle. Lipstick on a pig.
Äh. Minun pitäisi työstää itsetuntoani. Yritän saada sitä lisää laihduttamalla, mutta huomaan kuitenkin olevani yhtä epävarma ja pelokas kuin ennenkin, silloin kun painoin paljon enemmän.
En tiedä.
Se Guild Wars 2-peli sais oikeasti jo tulla markkinoille. Minulla on tylsää, kun World of Warcraftkin on menettänyt hohtonsa.
Ja ensimmäinen blogin seuraaja tuntuu kivalle. :)
Thursday, 25 August 2011
Rohkeutta, hitto vie.
Astuin sitten vaa'alle kuitenkin. Se näytti hieman yli 56 kg. Olin pukeutunut suht kevyisiin vaatteisiin, ja olin syönyt ennen punnitsemista, joten toivon todella että todellinen painoni on alhaisempi.
Ottaa päähän. Mutta. Tästä on vaan pakko jatkaa eteenpäin, ja pitää mielessä se päämäärä. 50 kg marraskuussa. Helppo nakki? Toivottavasti.
Olo on hieman kärsimätön.
Pystyn siihen.
Huomenna Neloselta tulee Babel-elokuva, jonka aion luultavasti katsoa. Se on varmasti hyvä.
Ottaa päähän. Mutta. Tästä on vaan pakko jatkaa eteenpäin, ja pitää mielessä se päämäärä. 50 kg marraskuussa. Helppo nakki? Toivottavasti.
Olo on hieman kärsimätön.
Pystyn siihen.
Huomenna Neloselta tulee Babel-elokuva, jonka aion luultavasti katsoa. Se on varmasti hyvä.
Nörtti? Ai, kiitos.
Haluaisin jo päästä pelaamaan Guild Wars 2:sta poikaystäväni kanssa. <3
En ahminut bataattimuusia, mikä on hyvä juttu. Kalorit ovat pysyneet hyvin kurissa tänään. Seuraavaksi syön joko omenan tai rasvatonta Valion jugurttia.
Jotenkin tuntuu, että "kaikki" muut syömishäiriöiset ovat nuoria tyttöjä, joita kiinnostaa meikit, muoti, pojat ja juhlat. Minä pidän tietokonepeleistä, TV-sarjoista, verkkareista ja meikittömyydestä. Vietän vapaa-aikani tietokoneen tai TV:n ääressä, pelaillen World of Warcraftia tai muuta peliä.
Ja pidän siitä. Haluan olla tikunlaiha nörtti, joka valvoo yömyöhään koneella nörttikumppaninsa kanssa.
En ahminut bataattimuusia, mikä on hyvä juttu. Kalorit ovat pysyneet hyvin kurissa tänään. Seuraavaksi syön joko omenan tai rasvatonta Valion jugurttia.
Jotenkin tuntuu, että "kaikki" muut syömishäiriöiset ovat nuoria tyttöjä, joita kiinnostaa meikit, muoti, pojat ja juhlat. Minä pidän tietokonepeleistä, TV-sarjoista, verkkareista ja meikittömyydestä. Vietän vapaa-aikani tietokoneen tai TV:n ääressä, pelaillen World of Warcraftia tai muuta peliä.
Ja pidän siitä. Haluan olla tikunlaiha nörtti, joka valvoo yömyöhään koneella nörttikumppaninsa kanssa.
Kafeiinia.
Olen päättänyt yrittää laihtua 50 kiloon marraskuuhun tai joulukuuhun mennessä. Sen ei pitäisi olla vaikeaa; pitää vain pysyä vahvana. En ole uskaltanut punnita itseäni heinäkuun Englanninmatkan jälkeen, joten arvioin painoni vaatteiden istuvuuden perusteella. En ole tyytyväinen nykyiseen painooni.
Vaatekaapissani odottaa avattu Pandan suklaapussi. Söin siitä eilen noin kahdeksan palaa. Ne maistuivat melkein liian hyviltä, mutta tänään aion heittää pussin sisällön menemään. Aion toimia näin joka kerta, kun äitini ostaa minulle herkkuja. En halua herättää hänessä epäilyksia.
Palaan ensi viikon alussa omaan asuntooni kaupunkiin.Yksi hyvä puoli on, että saan itse päättää ruoastani, eikä houkutuksia ole. Aion pitää jääkaapin ja hyllyt puhtaina huonosta ruoasta.
Äiti tekee tänään bataattimuusia. Se on lempiruokaani, ja pitää nähdä osaanko vastustaa ahmimista. On pakko. Haluan pitää kalorit noin 1000:ssa. Kaloreiden laskeminen on nautittavaa, ja se on lohduttava tapa. Minulla ei ole juurikaan monta lohdutusta tuovaa asiaa, joten pidän kiinni niistä joita minulla on. Paras lohdutus on tietenkin englantilainen poikaystäväni J, mutta koska olemme kaukosuhteessa, emme näe toisiamme joka päivä. Siksi on hyvä olla jotain hyvää, johon turvautua silloin kun olen yksin asunnossani.
Ulkona on kiva, kesäinen ilma. Menen kohta ulos leikkaamaan nurmikon. Kunhan olen juonut kahvini...
Olo on varsin hyvä. :)
Vaatekaapissani odottaa avattu Pandan suklaapussi. Söin siitä eilen noin kahdeksan palaa. Ne maistuivat melkein liian hyviltä, mutta tänään aion heittää pussin sisällön menemään. Aion toimia näin joka kerta, kun äitini ostaa minulle herkkuja. En halua herättää hänessä epäilyksia.
Palaan ensi viikon alussa omaan asuntooni kaupunkiin.Yksi hyvä puoli on, että saan itse päättää ruoastani, eikä houkutuksia ole. Aion pitää jääkaapin ja hyllyt puhtaina huonosta ruoasta.
Äiti tekee tänään bataattimuusia. Se on lempiruokaani, ja pitää nähdä osaanko vastustaa ahmimista. On pakko. Haluan pitää kalorit noin 1000:ssa. Kaloreiden laskeminen on nautittavaa, ja se on lohduttava tapa. Minulla ei ole juurikaan monta lohdutusta tuovaa asiaa, joten pidän kiinni niistä joita minulla on. Paras lohdutus on tietenkin englantilainen poikaystäväni J, mutta koska olemme kaukosuhteessa, emme näe toisiamme joka päivä. Siksi on hyvä olla jotain hyvää, johon turvautua silloin kun olen yksin asunnossani.
Ulkona on kiva, kesäinen ilma. Menen kohta ulos leikkaamaan nurmikon. Kunhan olen juonut kahvini...
Olo on varsin hyvä. :)
Subscribe to:
Comments (Atom)