Vertailusta

Miltähän tuntuisi olla tyytyväinen itseensä, ja omaan vartaloonsa. Luulin laihtumisen tekevän minut onnelliseksi, mutta todellisuudessa se ehkä teki minut onnettomammaksi. Pitää varoa jokaista suupalaa, kun pelkää painonnousua. Olen päässyt irti tuosta kierteestä jo suurilta osin, enkä haluaisi palata siihen. Haluaisin olla terve, treenattu enkä luunlaiha. Mutta. Toisaalta haluaisin olla se alle 50 kiloinen tyttö, joka on yhtä laiha kuin kauniit mallit.

Vertailen itseäni kauniisiin ihmisiin, ja he ovat minua laihempia. Koen alemmuudentunnetta, koska naamani on rumempi, ja olen muutenkin huonompi.

En tiedä. Olen elänyt negatiivisessa ajatusmaailmassa 13-vuotiaasta lähtien, ja 13 vuotta vanhoja tapoja on vaikea muuttaa. Asiaa ei auta se, että kukaan ei ollut kiinnostunut minusta romanttisessa mielessä teini-iässä. Aikana, jolloin pitäisi opetella seurustelun alkeet. Luulen että koulukiusaaminen ja inhottavan rumaksi haukkuminen on osasyy alemmuudentunteisiini. Tunnen itseni huonommaksi kuin kaikki, jotka eivät olleet vastakkaisen sukupuolen hyljeksimiä. Olen huonompi kuin muut, ja katkerakin. Olen niin helvetin ruma.

Hieman toivoton olo tällä hetkellä.

En tiedä mitä haluan. Kuka haluan olla? Äh.

Näin painajaista, jossa olin kirjoittanut masennuksesta/muista ongelmista kirjeen äidilleni, ja antanut sen hänelle. Tunsin pakokauhua ja häpeää, kun tiesin hänen tietävän. Tuo ei oikein ole hyvä merkki. En usko että aion paljastaa hänelle mitään. Kun/jos tapan itseni, se tulisi varmaan yllätyksenä.

Aloitan kesätyöt puistotyöntekijänä ensi viikolla. On mukavaa olla luonnossa, ja roskien siivoaminen on työtä, josta on oikeasti hytöyä. Pidän siitä.

Tulevaisuus

Olen miettinyt koulua viime aikoina. Tai pikemminkin koulutusta. Viime viikolla luin erästä blogia, jonka kirjoittaja on aina tykännyt susista ja luonnosta, ja on alkanut sen pohjalta maalata luontotaidetta. Hän ansaitsee sillä elantonsa, ja tekee työtä josta pitää. Mietin, että minäkin haluan samaa. Haluan opiskella alaa, jota en inhoa. Haluan opiskella aineita, joita kohtaan tunnen intohimoa ja kiinnostusta. Että olisin kiinnostunut oppimisesta ja kouluun menosta. Se olisi niin hieno tunne. Tuo on kuitenkin etäinen unelma. Se tuntuu (näin kliseisesti sanottuna) lepattavalta kynttilänvalolta, jonka tuulenpuuskahdus voi sammuttaa. Mutta se on kuitenkin olemassa. Ja ehkä se kasvaa kasvamistaan suureksi kokoksi. Kuka tietää. Ehkä joskus alan opiskella jonkinlaista luontoon/eläimiin liittyvää alaa. Toisaalta itsemurha-ajatukset ovat pyörineet mielessä. Se on varauloskäyntini, jos kaikki menee metsään. Se on lohduttava ajatus. Kävin lääkärillä, ja hän nosti lääkitystäni 1½ Sertralin-pilleriin vuorokaudessa. Tämä on toinen iltani tuon korotuksen jälkeen, ja pääni tuntuu hieman oudolta. Kätenikin ovat hieman kömpelöt, ja kirjoittaminen vähän hankalaa. Pahoittelen typoja, jos niitä on. :) Lääkärini mukaan päämääränä olisi saada minut kuntoon jouluun mennessä. En tiedä, mitä ajattelen siitä. Se on kaukana tulevaisuudessa jossain. Tällä hetkellä aion kuitenkin nauttia lomapäivistä ennen kesätyön alkua. Olen ollut flunssassa tämän viikon, ja ärsyttää koska en ole päässyt lenkille... jalat ovat jo levottomat.

Hiljaisuus

Pahoittelut pitkästä poissaolosta. Oli kivaa huomata että olin saanut uusia seuraajia. Kiitos teille. :)

Elämä on mennyt jotenkuten eteenpäin. Poikaystävän kannustamana hain apua tämän kuun alussa. Sain lääkityksen (Sertralin), ja tämän viikon alussa kävin psykologilla. Kummastakaan ei ole ollut kovinkaan paljon apua (vielä), mutta... ehkä tämä tästä. Toivottavasti. Haluaisin että lääkitys alkaisi vaikuttaa. Tuntuu kuulema siltä, että ajatuksia peittää harso/pilvi, ja tunteet eivät ole niin voimakkaita. Haluan tuntea noin. Se on parempaa kuin ahdistus, suru ja epätoivo.


Nytkin ahdistaa. Haluaisin niin kovasti poikaystävän syliin, mutta hän on lähes 2000 km:n päässä. Tuo vaihtoehto ei ole realistinen tällä hetkellä, joten toisena vaihtoehtona haluaisin vanhempien maatilalle maalle. Pois tästä kaupungista. Ylihuomenna tähän aikaan olen siellä.


Tänään satoi lunta, mutta nyt on aurinkoinen ilma. Kevät. Tule jo. Olen aloittanut hölkkäämisen, ja se on yllättävän hauskaa. Mikään ei voi mukavaa säätä ja lenkkiä maaseudulla. <3 Perjantai. Tule jo.